Suomen on oltava oikeusvaltio - Tarvitsemme oikeudenmukaisempaa turvapaikkapolitiikkaa
TIIVISTELMÄ: OIKEUSVALTION PERIAATTEET TURVATTAVA
Laillisuusperiaate on Suomen valtiosäännön perusta ja osa satavuotiaan valtion arvokkainta perintöä. Meidän tulee pitää kiinni siitä, että kaikkia Suomen oikeudenkäytön piirissä olevia kohdellaan oikeudenmukaisesti.
Vuonna 2017 tämä edellyttää turvapaikan hakemiseen liittyvien viranomaiskäytäntöjen ja lainsäädännön kriittistä arviointia. Vaikka valtiolla on lähtökohtaisesti oikeus kontrolloida rajojaan ja päättää ulkomaalaisten oleskelusta alueellaan, tämä ei mitätöi velvollisuutta turvata perus- ja ihmisoikeudet kaikille valtion toimivallan piirissä oleville. Ulkomaalaisten kohtelun on perustuttava oikeusvaltion arvoille ja periaatteille riippumatta heidän asemastaan.
Perus- ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisten arvojemme ilmaisuja ja ne koskevat kaikkia. Perustuslain mukaan ne myös velvoittavat julkista valtaa.
Tämän vuoksi on välttämätöntä, että
1. Pakkopalautukset kriisialueille jäädytetään kunnes ongelmat turvapaikkaharkinnassa on ratkaistu.
a. Maahanmuuttoviraston ja tuomioistuimien on muutettava päätöskäytäntöjään ja -linjauksiaan siten, että palautuskiellon noudattamisesta voidaan varmistua.
b. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumisesta on huolehdittava.
2.. Maahanmuuttovirasto muuttaa käytäntöjään
a. Päätöksenteon laatua turvapaikka-asioissa on merkittävästi nostettava.
i. Uskottavuusarviointi on tehtävä huolella. Epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava turvapaikanhakijalle myönteisesti. Päätöksestä täytyy ilmetä mitkä seikat on katsottu selvitetyiksi ja mikä merkitys niille on annettu. Kansainvälisen suojelun epääminen on perusteltava avoimesti ja vakuuttavasti.
ii. On kiinnitettävä huomiota yksilölliseen tapauskohtaiseen arviointiin. Sisäisen paon mahdollisuutta on arvioitava kunkin hakijan kohdalla yksilöllisesti.
iii. Resurssipula, ruuhka, tulostavoitteet tai poliittinen paine eivät saa heikentää turvapaikkahakemusten käsittelyn laatua.
3. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumisesta huolehditaan
a. Turvapaikanhakijoille on taattava mahdollisuus saada aina asiantunteva oikeusavustaja ja luotettava tulkki mukaan turvapaikkapuhutteluun.
b. Maahanmuuttoviraston päätöksistä tehtävien valitusten käsittelyä tuomioistuimissa on parannettava, ratkaisujen laatua nostettava ja perusteluja tarkennettava.
c. Maahanmuuttoviraston päätösten laatua valvotaan myös jatkossa.
4. Yhteiskunnassa huolehditaan kaikkien oikeuksista
a. Työ- tai opiskelupaikan löytäneiden mahdollisuutta oleskelulupaan on helpotettava.
b. Paperittomien oikeus välttämättömään toimeentuloon turvattava.
c. Pakolaisaseman ja toissijaista suojelua saaneiden perheenjäsenille on pääsääntöisesti annettava oleskelulupa perhesiteen perusteella.
Vuonna 2017 tämä edellyttää turvapaikan hakemiseen liittyvien viranomaiskäytäntöjen ja lainsäädännön kriittistä arviointia. Vaikka valtiolla on lähtökohtaisesti oikeus kontrolloida rajojaan ja päättää ulkomaalaisten oleskelusta alueellaan, tämä ei mitätöi velvollisuutta turvata perus- ja ihmisoikeudet kaikille valtion toimivallan piirissä oleville. Ulkomaalaisten kohtelun on perustuttava oikeusvaltion arvoille ja periaatteille riippumatta heidän asemastaan.
Perus- ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisten arvojemme ilmaisuja ja ne koskevat kaikkia. Perustuslain mukaan ne myös velvoittavat julkista valtaa.
Tämän vuoksi on välttämätöntä, että
1. Pakkopalautukset kriisialueille jäädytetään kunnes ongelmat turvapaikkaharkinnassa on ratkaistu.
a. Maahanmuuttoviraston ja tuomioistuimien on muutettava päätöskäytäntöjään ja -linjauksiaan siten, että palautuskiellon noudattamisesta voidaan varmistua.
b. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumisesta on huolehdittava.
2.. Maahanmuuttovirasto muuttaa käytäntöjään
a. Päätöksenteon laatua turvapaikka-asioissa on merkittävästi nostettava.
i. Uskottavuusarviointi on tehtävä huolella. Epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava turvapaikanhakijalle myönteisesti. Päätöksestä täytyy ilmetä mitkä seikat on katsottu selvitetyiksi ja mikä merkitys niille on annettu. Kansainvälisen suojelun epääminen on perusteltava avoimesti ja vakuuttavasti.
ii. On kiinnitettävä huomiota yksilölliseen tapauskohtaiseen arviointiin. Sisäisen paon mahdollisuutta on arvioitava kunkin hakijan kohdalla yksilöllisesti.
iii. Resurssipula, ruuhka, tulostavoitteet tai poliittinen paine eivät saa heikentää turvapaikkahakemusten käsittelyn laatua.
3. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumisesta huolehditaan
a. Turvapaikanhakijoille on taattava mahdollisuus saada aina asiantunteva oikeusavustaja ja luotettava tulkki mukaan turvapaikkapuhutteluun.
b. Maahanmuuttoviraston päätöksistä tehtävien valitusten käsittelyä tuomioistuimissa on parannettava, ratkaisujen laatua nostettava ja perusteluja tarkennettava.
c. Maahanmuuttoviraston päätösten laatua valvotaan myös jatkossa.
4. Yhteiskunnassa huolehditaan kaikkien oikeuksista
a. Työ- tai opiskelupaikan löytäneiden mahdollisuutta oleskelulupaan on helpotettava.
b. Paperittomien oikeus välttämättömään toimeentuloon turvattava.
c. Pakolaisaseman ja toissijaista suojelua saaneiden perheenjäsenille on pääsääntöisesti annettava oleskelulupa perhesiteen perusteella.
* * *
VETOOMUS: OIKEUSVALTION KOSKEMATTOMUUDESTA PIDETTÄVÄ KIINNI
Suomen itsenäistymisen satavuotisjuhlavuosi muistuttaa itsenäisen valtion valtiosäännön luomisesta, jonka perustaksi muodostui laillisuusperiaate. Oikeusvaltion laillisuusperiaate on myös Eurooppaa kulttuurisesti yhdistävä periaate.
Laillisuusperiaatteeseen perustuva oikeusvaltio on osa Suomen arvokkainta perintöä. Vain oikeusvaltiossa perus- ja ihmisoikeudet voivat toteutua. Meidän tulee pitää kiinni siitä, että kaikkia Suomen oikeudenkäytön piirissä olevia kohdellaan oikeudenmukaisesti.
Perus- ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisten arvojemme ilmaisuja ja ne koskevat kaikkia. Perustuslain mukaan ne myös velvoittavat julkista valtaa. Vaikka valtiolla on lähtökohtaisesti oikeus kontrolloida rajojaan ja päättää ulkomaalaisten oleskelusta alueellaan, tämä ei mitätöi velvollisuutta turvata perus- ja ihmisoikeudet kaikille valtion toimivallan piirissä oleville. Ulkomaalaisten kohtelun on perustuttava oikeusvaltion arvoille ja periaatteille riippumatta heidän asemastaan.
Suomalaisen turvapaikkapolitiikan on perustuttava oikeusvaltion ja perus- ja ihmisoikeuksien arvopohjalle. Oikeudenmukainen oikeusvaltio edellyttää reilua turvapaikkapolitiikkaa, jonka perustavina periaatteina ovat ihmisarvo, oikeusturva, perus- ja ihmisoikeudet, perhe-elämän suoja ja syrjimättömyys.
Oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien toteutumisen perimmäinen mittari on palautuspolitiikka. Palautuksissa on kyse oikeudesta elämään ja ihmisarvoon, jotka eurooppalaisen oikeusvaltion on turvattava.
Vuonna 2017 perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen ja oikeudenmukaisen oikeusvaltion pysyvyys edellyttävät turvapaikan hakemiseen liittyvien viranomaiskäytäntöjen ja lainsäädännön kriittistä arviointia. Viime kädessä meidän on arvioitava suomalaisen palautuspolitiikkamme suhde keskeiseen ihmisoikeuteen, eli oikeuteen elämään. Oikeudesta elämään ei ole mahdollista poiketa loukkaamatta perus- ja ihmisoikeuksia ja siten Suomen ja suomalaisuuden perustavia arvoja. Oikeusvaltion periaatteiden toteutumiseksi on välttämätöntä, että takaamme:
1 OIKEUS HYVÄÄN HALLINTOON
Turvapaikkahakemukset käsittelevän Maahanmuuttoviraston toiminnassa on löydetty selkeitä puutteita. Oikeuskansleri moitti Maahanmuuttoviraston menettelyä 3.2.2017 päätöksellään. Oikeuskanslerin moite on voimakas kannanotto. Jäädyttämällä humanitaarisen suojelun perusteella tehtyjen hakemusten käsittelyt Maahanmuuttovirasto ei noudattanut lakia ja rikkoi hyvän hallinnon periaatetta.
Oikeuskanslerin päätökseen liittyvässä selvityksessä kerrotaan Maahanmuuttoviraston työntekijöiden arvio viraston toiminnasta: “Henkilöstön yhteydenottojen mukaan viraston johtaminen on erittäin tulosorientoitunutta. Tätä pidettiin toisaalta myös ymmärrettävänä ottaen huomioon käsiteltävien asioiden määrä ja virastolle asetetut tulostavoitteet. Ongelmana kuitenkin pidettiin tilanteen aiheuttamaa kiirettä ja erityisesti sitä, että ratkaisijalla ei ole mahdollisuuksia perehtyä esityksiin niiden vaatimalla tarkkuudella.” (OKV 8/50/2016).
Turvapaikkaprosessin keskeisin asiakirja on turvapaikkapuhuttelusta laadittu pöytäkirja, johon turvapaikkapäätökset pitkälti perustuvat. Puutteellinen turvapaikkapuhuttelu vaikuttaa koko turvapaikkaprosessiin. Siksi on tärkeää, että turvapaikkapuhuttelu tehdään kiirehtimättä perusteellisesti ja asiantuntevasti. Myös tulkkauksen on oltava asiantuntevaa.
Vaadimme, että turvapaikkahakemuksia käsiteltäessä on kiinnitettävä huomiota yksilölliseen tapauskohtaiseen arviointiin. Päätöksissä ei voida luottaa liiaksi yleisiin maalinjauksiin ja sisäisen paon mahdollisuuteen. Resurssipula, ruuhka, tulostavoitteet tai poliittinen paine eivät saa heikentää turvapaikkahakemusten käsittelyn laatua.
Vaadimme, että päätöksenteon laatua turvapaikka-asioissa on merkittävästi nostettava ja sitä on myös jatkossa valvottava. Uskottavuusarviointi on tehtävä huolella. Epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava turvapaikanhakijalle myönteisesti. Päätöksestä täytyy ilmetä mitkä seikat on katsottu selvitetyiksi ja mikä merkitys niille on annettu. Kansainvälisen suojelun epääminen on perusteltava avoimesti ja vakuuttavasti.
Vaadimme, että oleskeluluvan edellytyksiä on arvioitava yksilöllisesti ottaen huomioon hakijan esittämät selvitykset. Harkintaa ei voi perustaa maakohtaisesti perustuen alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen. On selvitettävä turvapaikanhakijan riski joutua vainon, uhan ja vaaran kohteeksi. Turvapaikanhakijan henkilökohtaisille kokemuksille ja arvioinneille on annettava riittävä merkitys. Sisäisen paon mahdollisuutta on arvioitava kunkin hakijan kohdalla yksilöllisesti. YK:n pakolaisjärjestön ohjeiden mukaan sisäisen paon kohdalla on huomioitava myös henkilön tosiasialliset mahdollisuudet aloittaa elämä uudessa paikassa.
2 OIKEUS OIKEUSTURVAAN JA REILUUN OIKEUDENKÄYNTIIN
Viime vuosina turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saaneiden oikeuksia on heikennetty ulkomaalaislain muutoksilla. 1.9.2016 voimaan tulleet muutokset rajoittivat merkittävästi turvapaikanhakijan oikeutta maksuttomaan oikeusavustajaan turvapaikkapuhuttelussa. Lisäksi lyhennettiin muutoksenhakuaikaa sekä hallinto-oikeuteen että korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Nämä muutokset heikensivät turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Tämän vuoksi kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat eivät ole aina ehtineet tehdä valitusta tai saaneet riittävää oikeudellista apua sen tekemiseen. Tällöin viranomaisprosessissa mahdollisesti tapahtuneita virheitä ei pystytä oikaisemaan tuomioistuimissa.
Arvioon turvapaikanhakijoiden oikeusturvan heikentymisestä on yhtynyt myös perustuslakivaliokunta (PeVL 24/2016vp). Turvapaikanhakijan oikeusturvan kannalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että Korkein hallinto-oikeus on nimenomaisesti tuonut esiin turvapaikka-asian olevan hyvin merkittävä hakijan kannalta (esim. KHO 2016:206, KHO 2016:205).
Lisäksi hallinto-oikeuksien ratkaisut turvapaikkapäätöksiä koskevissa asioissa ovat ylimalkaisia eikä niissä anneta yksityiskohtaisia perusteluja (esim. Helsingin HAO 16/0227/3, Helsingin HAO 16/0230/73, Helsingin HAO 16/0922/71, Helsingin HAO 160227/3). Ratkaisuissa todetaan esimerkiksi ilman yksityiskohtaisia perusteluja, ettei pidetä ”perustellusti todennäköisenä sitä, että valittajaan ainakaan enää kohdistuisi hänen väittämistään syistä henkilökohtaista uhkaa” (Helsingin HAO 160227/3). Oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että päätöksessä perustellaan vakuuttavasti mitkä asiat on näytetty toteen ja tuotava sekä päätöstä puoltavat että vastustavat seikat avoimesti esille.
Ilman hyvää hallintotapaa, tehokkaita oikeussuojakeinoja kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien perus- ja ihmisoikeudet jäävät tyhjiksi julistuksiksi. Havaitut menettelylliset puutteet ja lainsäädännön muutokset vaarantavat oikeudenmukaisen turvapaikkaprosessin.
Vaadimme, että Maahanmuuttoviraston päätöksistä tehtävien valitusten käsittelyä tuomioistuimissa on parannettava, ratkaisujen laatua nostettava ja perusteluja tarkennettava. Lähtökohtaisesti tuomioistuimen on luotettava hakijan kertomukseen oikeudenloukkauksista ja tulevaisuuden uhasta. Jos kertomuksen uskottavuus kiistetään, se on perusteltava objektiivisesti arvioiden vakuuttavalla tavalla niin, ettei epäilylle jää sijaa. Kielteisissä päätöksissä on esitettävä kaikki ratkaisun puolesta ja myös sitä vastaan puhuvat asiantilat ja argumentit ja perusteltava erityisen hyvin. Yleistoteamusten sijasta on tuotava esiin kaikki yksittäiseen tapaukseen liittyvät relevantit seikat. Turvapaikka- ja oleskelulupa-asioissa hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden lainkäytön riippumattomuutta ja erillisyyttä poliittisesta ohjauksesta, ministeriöistä ja muusta hallinnosta on korostettava.
Vaadimme, että lainsäädäntöä on uudistettava siten, että kaikki turvapaikanhakijat saavat mahdollisuuden saada aina asiantunteva oikeusavustaja ja luotettava tulkki mukaan turvapaikkapuhutteluun.
3 OIKEUS ELÄMÄÄN
Oikeus elämään ja turvallisuuteen on keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto ovat ehdottomia. Palautuskielto on keskeinen ihmisoikeusperiaate ja kansainvälisen pakolaisoikeuden tärkein periaate, joka määrittää kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien kohtelua. Myös Perustuslain 9§:ssä määrätään, ettei ulkomaalaista saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Tämän on ohjattava niin pakolaispolitiikkaa ja ulkomaalaislakia kuin tuomioistuinten, maahanmuuttoviraston ja poliisin toimintaa.
Vastoin tätä periaatetta palautuskieltoa hallinto- ja oikeuskäytännössä on tulkittu suppeasti, mikä on johtanut palautuksiin sellaisissakin tapauksissa, joissa perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta olisi estänyt palautuksen.
Vaadimme, että Maahanmuuttoviraston ja tuomioistuimien on muutettava päätöskäytäntöjään ja -linjauksiaan siten, että palautuskiellon noudattamisesta voidaan varmistua. Pakkopalautukset kriisialueille on jäädytettävä kunnes ongelmat turvapaikkaharkinnassa on ratkaistu. Kansainvälistä suojelua koskevien keskeisten käsitteiden, kuten vaara, vaino ja uhka, merkitystä ja ulottuvuutta on tulkittava ihmisarvomyönteisesti. Palautuskieltoa on sovellettava niin, että ketään ei palauteta paikkaan, jossa hänen elämänsä, ihmisarvonsa ja ihmisoikeudet ovat vaarassa. Uhanalaisuuteen pakottamisesta on luovuttava ja sen sijaan tarjottava oikeutta turvaan.
Vaadimme, että oikeus elämään on oltava julkisen vallan perustava periaate kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien kohtelussa. Siitä ei ole mahdollista poiketa loukkaamatta perus- ja ihmisoikeuksia.
4 OIKEUS YHTEISKUNNAN JÄSENYYTEEN
Nykyinen turvapaikkapoliittinen käytäntö ja lainsäädäntö luovat Suomeen paperittomien eli oikeudellista statusta vailla olevien ihmisten joukon, jollaista Suomessa ei ole ennen suuressa mittakaavassa ollut. Kansainvälisten esimerkkien valossa on epätodennäköistä, että kaikki palaisivat edes pakotettuna. Monet nyt negatiivisen päätöksen saaneista kokevat olevansa lähtömaissaan hengenvaarassa ja lisäksi heille on muodostunut Suomeen siteitä. Pakkopalauttaminen Afganistaniin ja Irakiin on edelleen hankalaa erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ole matkustusasiakirjoja.
Paperittomuus on riski sekä paperittomiksi joutuville ihmisille että järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Paperittomat ihmiset altistuvat hyväksikäytölle. On odotettavissa, että paperittomuuden lisääntyminen tarkoittaa myös ihmiskaupan lisääntymistä. Paperittomuus luo rakenteet nykyistä merkittävästi laajemmille harmaille työmarkkinoille. Siten on yhteiskunnan etu, että mahdollisimman moni saa laillisen oleskelustatuksen.
Paperittomien mahdollisuudet asemansa virallistamiseen ovat nykykäytännön ja lainsäädännön takia olemattomat. Koska tilapäisen oleskeluluvan maastapoistumisen estymisen vuoksi voi vuoden 2015 lakimuutoksen jälkeen saada vain, jos edesauttaa omaa paluutaan, se ei enää tarjoa kanavaa ulos paperittomuudesta. Myös työn tai opiskelun perusteella myönnettävien oleskelulupien saaminen on hankalaa erilaisten, esimerkiksi passivaatimukseen liittyvien rajoitusten takia.
Monet ovat kuitenkin löytäneet työ- tai opiskelupaikan. Näiden ihmisten sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle ei ole millään mittapuulla järkevää, ja syntyneiden siteiden katkaiseminen on järjetöntä sekä taloudellisesti että inhimillisesti.
Lisäksi vuonna 2016 voimaan tulleen ulkomaalaislain muutoksen myötä toissijaista suojelua saaneiden oikeuteen perheenyhdistämiseen lisättiin toimeentulovaatimus. Tämä tekee useimmille kyseisen luvan saaneille perheenyhdistämisestä mahdotonta. Toimeentulovaatimusta alettiin soveltaa myös turvapaikan saaneisiin, mikäli he eivät jätä hakemusta kolmen kuukauden määräajassa. Aikarajoite tekee perheenyhdistämisprosessissa edellytettyjen käytäntöjen vuoksi siitä miltei mahdotonta. Käytäntö edellyttää asiointia Suomen lähetystössä lähtöalueella eikä hakemuksia voi jättää kaikkiin lähetystöihin. Käytännössä pääsy maahan, jossa lähetystö sijaitsee, voi olla miltei mahdotonta.
Vaadimme, että tilapäisten oleskelulupien myöntämisen edellytyksenä ei pidetä vapaaehtoisen paluun ohjelmaan suostumista tai oman paluun edistämistä muulla tavalla. Turvapaikanhakijoiden ja paperittomien mahdollisuuksia saada muilla perustein myönnettäviä oleskelulupia tulisi lisätä. Muukalaispassi tulisi myöntää kaikille oleskeluluvan hakijoille, jotka eivät saa uutta passia kotimaastaan käsin. Työvoiman saatavuusharkintaa tulisi helpottaa. Lisäksi paperittomiksi jääneiden ihmisten perustuslaillinen oikeus välttämättömään toimeentuloon on turvattava koko maassa. Paperittomille on taattava oikeus riittävään terveydenhuoltoon, sosiaalihuoltoon, sosiaalipalveluihin ja koulutukseen, jotka ovat käytettävissä ilman palautusriskiä.
Vaadimme, että pakolaisaseman ja toissijaista suojelua saaneiden perheenjäsenille on pääsääntöisesti annettava oleskelulupa perhesiteen perusteella.
OIKEUSVALTIO ON SÄILYTETTÄVÄ
Turvapaikanhakijoiden kasvaneesta määrästä johtuen olemme olleet Suomessa poikkeuksellisessa tilanteessa. Oikeusvaltion periaatteiden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttää nyt vastuunkantoa poliittisessa johdossa, virkamieskunnassa ja tuomioistuimissa. Oikeusvaltion periaatteiden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisesta on huolehdittava turvapaikkapolitiikassa ja turvapaikkahakemusten käsittelyssä sekä päätöksenteossa.
Laillisuusperiaatteeseen perustuva oikeusvaltio on osa Suomen arvokkainta perintöä. Vain oikeusvaltiossa perus- ja ihmisoikeudet voivat toteutua. Meidän tulee pitää kiinni siitä, että kaikkia Suomen oikeudenkäytön piirissä olevia kohdellaan oikeudenmukaisesti.
Perus- ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisten arvojemme ilmaisuja ja ne koskevat kaikkia. Perustuslain mukaan ne myös velvoittavat julkista valtaa. Vaikka valtiolla on lähtökohtaisesti oikeus kontrolloida rajojaan ja päättää ulkomaalaisten oleskelusta alueellaan, tämä ei mitätöi velvollisuutta turvata perus- ja ihmisoikeudet kaikille valtion toimivallan piirissä oleville. Ulkomaalaisten kohtelun on perustuttava oikeusvaltion arvoille ja periaatteille riippumatta heidän asemastaan.
Suomalaisen turvapaikkapolitiikan on perustuttava oikeusvaltion ja perus- ja ihmisoikeuksien arvopohjalle. Oikeudenmukainen oikeusvaltio edellyttää reilua turvapaikkapolitiikkaa, jonka perustavina periaatteina ovat ihmisarvo, oikeusturva, perus- ja ihmisoikeudet, perhe-elämän suoja ja syrjimättömyys.
Oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien toteutumisen perimmäinen mittari on palautuspolitiikka. Palautuksissa on kyse oikeudesta elämään ja ihmisarvoon, jotka eurooppalaisen oikeusvaltion on turvattava.
Vuonna 2017 perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen ja oikeudenmukaisen oikeusvaltion pysyvyys edellyttävät turvapaikan hakemiseen liittyvien viranomaiskäytäntöjen ja lainsäädännön kriittistä arviointia. Viime kädessä meidän on arvioitava suomalaisen palautuspolitiikkamme suhde keskeiseen ihmisoikeuteen, eli oikeuteen elämään. Oikeudesta elämään ei ole mahdollista poiketa loukkaamatta perus- ja ihmisoikeuksia ja siten Suomen ja suomalaisuuden perustavia arvoja. Oikeusvaltion periaatteiden toteutumiseksi on välttämätöntä, että takaamme:
1 OIKEUS HYVÄÄN HALLINTOON
Turvapaikkahakemukset käsittelevän Maahanmuuttoviraston toiminnassa on löydetty selkeitä puutteita. Oikeuskansleri moitti Maahanmuuttoviraston menettelyä 3.2.2017 päätöksellään. Oikeuskanslerin moite on voimakas kannanotto. Jäädyttämällä humanitaarisen suojelun perusteella tehtyjen hakemusten käsittelyt Maahanmuuttovirasto ei noudattanut lakia ja rikkoi hyvän hallinnon periaatetta.
Oikeuskanslerin päätökseen liittyvässä selvityksessä kerrotaan Maahanmuuttoviraston työntekijöiden arvio viraston toiminnasta: “Henkilöstön yhteydenottojen mukaan viraston johtaminen on erittäin tulosorientoitunutta. Tätä pidettiin toisaalta myös ymmärrettävänä ottaen huomioon käsiteltävien asioiden määrä ja virastolle asetetut tulostavoitteet. Ongelmana kuitenkin pidettiin tilanteen aiheuttamaa kiirettä ja erityisesti sitä, että ratkaisijalla ei ole mahdollisuuksia perehtyä esityksiin niiden vaatimalla tarkkuudella.” (OKV 8/50/2016).
Turvapaikkaprosessin keskeisin asiakirja on turvapaikkapuhuttelusta laadittu pöytäkirja, johon turvapaikkapäätökset pitkälti perustuvat. Puutteellinen turvapaikkapuhuttelu vaikuttaa koko turvapaikkaprosessiin. Siksi on tärkeää, että turvapaikkapuhuttelu tehdään kiirehtimättä perusteellisesti ja asiantuntevasti. Myös tulkkauksen on oltava asiantuntevaa.
Vaadimme, että turvapaikkahakemuksia käsiteltäessä on kiinnitettävä huomiota yksilölliseen tapauskohtaiseen arviointiin. Päätöksissä ei voida luottaa liiaksi yleisiin maalinjauksiin ja sisäisen paon mahdollisuuteen. Resurssipula, ruuhka, tulostavoitteet tai poliittinen paine eivät saa heikentää turvapaikkahakemusten käsittelyn laatua.
Vaadimme, että päätöksenteon laatua turvapaikka-asioissa on merkittävästi nostettava ja sitä on myös jatkossa valvottava. Uskottavuusarviointi on tehtävä huolella. Epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava turvapaikanhakijalle myönteisesti. Päätöksestä täytyy ilmetä mitkä seikat on katsottu selvitetyiksi ja mikä merkitys niille on annettu. Kansainvälisen suojelun epääminen on perusteltava avoimesti ja vakuuttavasti.
Vaadimme, että oleskeluluvan edellytyksiä on arvioitava yksilöllisesti ottaen huomioon hakijan esittämät selvitykset. Harkintaa ei voi perustaa maakohtaisesti perustuen alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen. On selvitettävä turvapaikanhakijan riski joutua vainon, uhan ja vaaran kohteeksi. Turvapaikanhakijan henkilökohtaisille kokemuksille ja arvioinneille on annettava riittävä merkitys. Sisäisen paon mahdollisuutta on arvioitava kunkin hakijan kohdalla yksilöllisesti. YK:n pakolaisjärjestön ohjeiden mukaan sisäisen paon kohdalla on huomioitava myös henkilön tosiasialliset mahdollisuudet aloittaa elämä uudessa paikassa.
2 OIKEUS OIKEUSTURVAAN JA REILUUN OIKEUDENKÄYNTIIN
Viime vuosina turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saaneiden oikeuksia on heikennetty ulkomaalaislain muutoksilla. 1.9.2016 voimaan tulleet muutokset rajoittivat merkittävästi turvapaikanhakijan oikeutta maksuttomaan oikeusavustajaan turvapaikkapuhuttelussa. Lisäksi lyhennettiin muutoksenhakuaikaa sekä hallinto-oikeuteen että korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Nämä muutokset heikensivät turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Tämän vuoksi kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat eivät ole aina ehtineet tehdä valitusta tai saaneet riittävää oikeudellista apua sen tekemiseen. Tällöin viranomaisprosessissa mahdollisesti tapahtuneita virheitä ei pystytä oikaisemaan tuomioistuimissa.
Arvioon turvapaikanhakijoiden oikeusturvan heikentymisestä on yhtynyt myös perustuslakivaliokunta (PeVL 24/2016vp). Turvapaikanhakijan oikeusturvan kannalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että Korkein hallinto-oikeus on nimenomaisesti tuonut esiin turvapaikka-asian olevan hyvin merkittävä hakijan kannalta (esim. KHO 2016:206, KHO 2016:205).
Lisäksi hallinto-oikeuksien ratkaisut turvapaikkapäätöksiä koskevissa asioissa ovat ylimalkaisia eikä niissä anneta yksityiskohtaisia perusteluja (esim. Helsingin HAO 16/0227/3, Helsingin HAO 16/0230/73, Helsingin HAO 16/0922/71, Helsingin HAO 160227/3). Ratkaisuissa todetaan esimerkiksi ilman yksityiskohtaisia perusteluja, ettei pidetä ”perustellusti todennäköisenä sitä, että valittajaan ainakaan enää kohdistuisi hänen väittämistään syistä henkilökohtaista uhkaa” (Helsingin HAO 160227/3). Oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että päätöksessä perustellaan vakuuttavasti mitkä asiat on näytetty toteen ja tuotava sekä päätöstä puoltavat että vastustavat seikat avoimesti esille.
Ilman hyvää hallintotapaa, tehokkaita oikeussuojakeinoja kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien perus- ja ihmisoikeudet jäävät tyhjiksi julistuksiksi. Havaitut menettelylliset puutteet ja lainsäädännön muutokset vaarantavat oikeudenmukaisen turvapaikkaprosessin.
Vaadimme, että Maahanmuuttoviraston päätöksistä tehtävien valitusten käsittelyä tuomioistuimissa on parannettava, ratkaisujen laatua nostettava ja perusteluja tarkennettava. Lähtökohtaisesti tuomioistuimen on luotettava hakijan kertomukseen oikeudenloukkauksista ja tulevaisuuden uhasta. Jos kertomuksen uskottavuus kiistetään, se on perusteltava objektiivisesti arvioiden vakuuttavalla tavalla niin, ettei epäilylle jää sijaa. Kielteisissä päätöksissä on esitettävä kaikki ratkaisun puolesta ja myös sitä vastaan puhuvat asiantilat ja argumentit ja perusteltava erityisen hyvin. Yleistoteamusten sijasta on tuotava esiin kaikki yksittäiseen tapaukseen liittyvät relevantit seikat. Turvapaikka- ja oleskelulupa-asioissa hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden lainkäytön riippumattomuutta ja erillisyyttä poliittisesta ohjauksesta, ministeriöistä ja muusta hallinnosta on korostettava.
Vaadimme, että lainsäädäntöä on uudistettava siten, että kaikki turvapaikanhakijat saavat mahdollisuuden saada aina asiantunteva oikeusavustaja ja luotettava tulkki mukaan turvapaikkapuhutteluun.
3 OIKEUS ELÄMÄÄN
Oikeus elämään ja turvallisuuteen on keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto ovat ehdottomia. Palautuskielto on keskeinen ihmisoikeusperiaate ja kansainvälisen pakolaisoikeuden tärkein periaate, joka määrittää kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien kohtelua. Myös Perustuslain 9§:ssä määrätään, ettei ulkomaalaista saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Tämän on ohjattava niin pakolaispolitiikkaa ja ulkomaalaislakia kuin tuomioistuinten, maahanmuuttoviraston ja poliisin toimintaa.
Vastoin tätä periaatetta palautuskieltoa hallinto- ja oikeuskäytännössä on tulkittu suppeasti, mikä on johtanut palautuksiin sellaisissakin tapauksissa, joissa perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta olisi estänyt palautuksen.
Vaadimme, että Maahanmuuttoviraston ja tuomioistuimien on muutettava päätöskäytäntöjään ja -linjauksiaan siten, että palautuskiellon noudattamisesta voidaan varmistua. Pakkopalautukset kriisialueille on jäädytettävä kunnes ongelmat turvapaikkaharkinnassa on ratkaistu. Kansainvälistä suojelua koskevien keskeisten käsitteiden, kuten vaara, vaino ja uhka, merkitystä ja ulottuvuutta on tulkittava ihmisarvomyönteisesti. Palautuskieltoa on sovellettava niin, että ketään ei palauteta paikkaan, jossa hänen elämänsä, ihmisarvonsa ja ihmisoikeudet ovat vaarassa. Uhanalaisuuteen pakottamisesta on luovuttava ja sen sijaan tarjottava oikeutta turvaan.
Vaadimme, että oikeus elämään on oltava julkisen vallan perustava periaate kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien kohtelussa. Siitä ei ole mahdollista poiketa loukkaamatta perus- ja ihmisoikeuksia.
4 OIKEUS YHTEISKUNNAN JÄSENYYTEEN
Nykyinen turvapaikkapoliittinen käytäntö ja lainsäädäntö luovat Suomeen paperittomien eli oikeudellista statusta vailla olevien ihmisten joukon, jollaista Suomessa ei ole ennen suuressa mittakaavassa ollut. Kansainvälisten esimerkkien valossa on epätodennäköistä, että kaikki palaisivat edes pakotettuna. Monet nyt negatiivisen päätöksen saaneista kokevat olevansa lähtömaissaan hengenvaarassa ja lisäksi heille on muodostunut Suomeen siteitä. Pakkopalauttaminen Afganistaniin ja Irakiin on edelleen hankalaa erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ole matkustusasiakirjoja.
Paperittomuus on riski sekä paperittomiksi joutuville ihmisille että järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Paperittomat ihmiset altistuvat hyväksikäytölle. On odotettavissa, että paperittomuuden lisääntyminen tarkoittaa myös ihmiskaupan lisääntymistä. Paperittomuus luo rakenteet nykyistä merkittävästi laajemmille harmaille työmarkkinoille. Siten on yhteiskunnan etu, että mahdollisimman moni saa laillisen oleskelustatuksen.
Paperittomien mahdollisuudet asemansa virallistamiseen ovat nykykäytännön ja lainsäädännön takia olemattomat. Koska tilapäisen oleskeluluvan maastapoistumisen estymisen vuoksi voi vuoden 2015 lakimuutoksen jälkeen saada vain, jos edesauttaa omaa paluutaan, se ei enää tarjoa kanavaa ulos paperittomuudesta. Myös työn tai opiskelun perusteella myönnettävien oleskelulupien saaminen on hankalaa erilaisten, esimerkiksi passivaatimukseen liittyvien rajoitusten takia.
Monet ovat kuitenkin löytäneet työ- tai opiskelupaikan. Näiden ihmisten sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle ei ole millään mittapuulla järkevää, ja syntyneiden siteiden katkaiseminen on järjetöntä sekä taloudellisesti että inhimillisesti.
Lisäksi vuonna 2016 voimaan tulleen ulkomaalaislain muutoksen myötä toissijaista suojelua saaneiden oikeuteen perheenyhdistämiseen lisättiin toimeentulovaatimus. Tämä tekee useimmille kyseisen luvan saaneille perheenyhdistämisestä mahdotonta. Toimeentulovaatimusta alettiin soveltaa myös turvapaikan saaneisiin, mikäli he eivät jätä hakemusta kolmen kuukauden määräajassa. Aikarajoite tekee perheenyhdistämisprosessissa edellytettyjen käytäntöjen vuoksi siitä miltei mahdotonta. Käytäntö edellyttää asiointia Suomen lähetystössä lähtöalueella eikä hakemuksia voi jättää kaikkiin lähetystöihin. Käytännössä pääsy maahan, jossa lähetystö sijaitsee, voi olla miltei mahdotonta.
Vaadimme, että tilapäisten oleskelulupien myöntämisen edellytyksenä ei pidetä vapaaehtoisen paluun ohjelmaan suostumista tai oman paluun edistämistä muulla tavalla. Turvapaikanhakijoiden ja paperittomien mahdollisuuksia saada muilla perustein myönnettäviä oleskelulupia tulisi lisätä. Muukalaispassi tulisi myöntää kaikille oleskeluluvan hakijoille, jotka eivät saa uutta passia kotimaastaan käsin. Työvoiman saatavuusharkintaa tulisi helpottaa. Lisäksi paperittomiksi jääneiden ihmisten perustuslaillinen oikeus välttämättömään toimeentuloon on turvattava koko maassa. Paperittomille on taattava oikeus riittävään terveydenhuoltoon, sosiaalihuoltoon, sosiaalipalveluihin ja koulutukseen, jotka ovat käytettävissä ilman palautusriskiä.
Vaadimme, että pakolaisaseman ja toissijaista suojelua saaneiden perheenjäsenille on pääsääntöisesti annettava oleskelulupa perhesiteen perusteella.
OIKEUSVALTIO ON SÄILYTETTÄVÄ
Turvapaikanhakijoiden kasvaneesta määrästä johtuen olemme olleet Suomessa poikkeuksellisessa tilanteessa. Oikeusvaltion periaatteiden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttää nyt vastuunkantoa poliittisessa johdossa, virkamieskunnassa ja tuomioistuimissa. Oikeusvaltion periaatteiden ja perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisesta on huolehdittava turvapaikkapolitiikassa ja turvapaikkahakemusten käsittelyssä sekä päätöksenteossa.
ALLEKIRJOITUKSET
Ari Hirvonen, oikeusteorian dosentti
Lena Näre, sosiologian apulaisprofessori
Erna Bodström, viestinnän nuorempi tutkija
Minna Seikkula, sosiologian nuorempi tutkija
Karin Creutz, sosiologian nuorempi tutkija
Markus Himanen, sosiologian nuorempi tutkija
Lotta Haikkola, sosiologian tutkijatohtori
Markus Jäntti, julkistalouden professori
Pentti Arajärvi, sosiaalioikeuden emeritus-professori
Tuomas Ojanen, valtiosääntöoikeuden professori
Juha Lavapuro, oikeustieteen professori
Elina Pirjatanniemi, kansainvälisen oikeuden ja valtiosääntöoikeuden professori
Riku Neuvonen, julkisoikeuden yliopistonlehtori
Mia Korpiola, oikeushistorian professori
Juha Karhu, dekaani, velvoiteoikeuden professori
Markku Fredman, asianajaja
Kirsi Tarvainen, asianajaja
Liisa Laakso, Tampereen yliopiston rehtori
Katariina Mustakallio, Tampereen yliopiston vararehtori
Mirjam Kalland, Svenska social- och kommunalhögskolans rektor
Henrika Zilliacus-Tikkanen, Svenska social- och kommunalhögskolans prorektor
Ulrika Wolf-Knuts, emeritusprofessor i folkloristik, kansler för Åbo Akademi
Jussi Tapani, dekaani, rikosoikeuden professori
Ullamaija Seppälä, valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani
Juri Mykkänen, varadekaani, valtio-opin yliopistonlehtori
Keijo Rahkonen, Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen johtaja, professori
Hannu Vartiainen, taloustieteen professori
Matti Tuomala, taloustieteen professori
Pertti Haaparanta, kansainvälisen talouden professori
Leila Haaparanta, filosofian professori
Pertti Alasuutari, akatemiaprofessori
Pauli Kettunen, poliittisen historian professori
Tuomas M. S. Lehtonen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri
Anu Kantola, viestinnän professori
Anu Koivunen, elokuvatutkimuksen professori
Kristiina Brunila, kasvatustieteen apulaisprofessori
Hannu Nieminen, viestintäpolitiikan professori
Jaana Vuori, sukupuolentutkimuksen professori
Jani Erola, sosiologian professori
Eeva Luhtakallio, sosiologian apulaisprofessori
Elina Oinas, sosiologian professori
Ilkka Arminen, sosiologian professori
Kaisa Koskinen, käännöstieteen professori
Marja-Liisa Honkasalo, tutkimusjohtaja, professori
Olli Pyyhtinen, sosiologian apulaisprofessori
Anssi Peräkylä sosiologian professori
Antero Honkasalo, professori
Anneli Anttonen, sosiaalipolitiikan professori
Turo-Kimmo Lehtonen, sosiologian professori
Outi Fingerroos, etnologian ja antropologian professori
Suvi Salmenniemi, sosiologian apulaisprofessori
Markku Lonkila, sosiologian professori
Suvi Ronkainen, tutkimusmenetelmien professori
Karina Horsti, akatemiatutkija
Benita Heiskanen, Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtaja
Salla Tuori, sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori
Jeff Hearn, emeritus-professori
Emilia Palonen, valtio-opin dosentti, yliopistonlehtori
Martin Fougère, apulaisprofessori ekonomisk politologi
Sari Pöyhönen, soveltavan kielentutkimuksen professori
Johanna Kantola, akatemiatutkija
Klaus Helkama, sosiaalipsykologian emeritusprofessori
Elina Lahelma, kasvatustieteen professori emerita
Pirkko Pitkänen, kasvatustieteen professori
Syksy Räsänen, fysiikan yliopistotutkija
Kaarina Nikunen, median ja viestinnän professori
Outi Korhonen, kansainvälisen oikeuden professori
Juha Raitio, eurooppaoikeuden professori
Anne Alvesalo-Kuusi, oikeussosiologian professori
Heikki Pihlajamäki, vertailevan oikeushistorian professori
Maija Aalto-Heinilä, oikeusfilosofian yliopistonlehtori
Markku Kiikeri, eurooppaoikeuden yliopistonlehtori
Ilpo Helén, sosiologian professori
Mari Maasilta, mediakasvatuksen yliopistonlehtori
Päivi Honkatukia, professori (ma.)
Sirpa Wrede, sosiologian yliopistonlehtori
Eeva Jokinen, yhteiskuntapolitiikan professori
Kirsi Saarikangas, taidehistorian professori
Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori
Petri Ylikoski, sosiologian professori
Leena Koski, sosiologian professori
Anna-Maija Castrén, sosiologian professori
Sanna Ryynänen, sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori
Sirpa Lappalainen, kasvatustieteen yliopistonlehtori
Juho Härkönen, sosiologian professori
Kristina Lindström, kestävän kehityksen professori, Helsingin yliopisto
Marjo Kaartinen, kulttuurihistorian professori
Hanna Wass, akatemiatutkija, valtio-opin yliopistonlehtori
Johanna Leinonen, Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija
Hanna Ylöstalo, tutkijatohtori
Marjaana Jauhola, akatemiatutkija, kehitysmaatutkimuksen dosentti
Johanna Vaattovaara, pedagoginen yliopistonlehtori
Anne Kouvonen, sosiaalipolitiikan professori (ma.)
Jukka Könönen, sosiologian tutkijatohtori
Eveliina Lyytinen, Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija
Sanna Saksela, sosiologian tutkijatohtori
Liisa Raevaara, suomen kielen dosentti, yliopistotutkija
Ulla Tiililä, suomen kielen dosentti, erityisasiantuntija
Jukka Gronow, sosiologian emeritus-professori
Tuomas Ylä-Anttila, valtio-opin yliopistonlehtori
Juha Nurmela, sosiologian dosentti, erikoistutkija
Reetta Toivanen, dosentti, sosiaali- ja kulttuuriantropologian yliopistonlehtori
Maili Malin, sosiologian dosentti
Henri Vogt, yleisen valtio-opin professori
Leena-Maija Rossi, taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen dosentti
Päivi Korvajärvi, emerita-professori
Tuuli Hirvilammi, tutkijatohtori
Marja Katisko, dosentti, yliopettaja
Paula Saikkonen, erikoistutkija
Pirjo Hiidenmaa, tietokirjallisuuden professori
Susanna Paasonen, mediatutkimuksen professori
Aino-Maija Hiltunen, suunnittelija
Tuija Saresma, nykykulttuurin tutkimuksen dosentti
Julia Donner, tutkijatohtori
Johanna Hiitola, sosiaalityön yliopistonlehtori
Jukka Syväterä, sosiologian tutkijatohtori
Kaarle Nordenstreng, viestinnän emeritus-professori
Ullamaija Kivikuru, viestinnän emerita-professori
Mikko Lehtonen, mediakulttuurin professori
Liina Sointu, sosiaalipolitiikan tutkija
Matti Kortesoja, sosiologian tutkijatohtori
Lauri Hannikainen, kansainvälisen oikeuden emeritus-professori
Marjo Ylhäinen, työoikeuden yliopistonlehtori
Sanna Koulu, perhe- ja lapsioikeuden yliopistonlehtori
Visa Heinonen, kuluttajaekonomian professori
Jussi Pakkasvirta, alue- ja kulttuurintutkimuksen professori
Johanna Mäkelä, ruokakulttuurin professori
Barry Gills, kehitysmaatutkimuksen professori
Marja Tiilikainen, akatemiatutkija
Panu Pulma, Suomen ja Pohjoismaiden historian emeritus-professori
Eeva Puumala, tutkijatohtori
Ingo Stamm, sosiaalityön tutkijatohtori
Anitta Kynsilehto, tutkijatohtori
Kirsikka Moring, kulttuuritoimittaja
Visa Immonen, kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessori
Kirsti Lonka, kasvatuspsykologian professori
Päivi Salmesvuori, kirkkohistorian yliopistonlehtori
Marja-Terttu Kivirinta, taidehistorioitsija ja -kriitikko
Hanna Johansson, nykytaiteen tutkimuksen professori
Minna Ruckenstein, yliopistotutkija
Tiina Sotkasiira, tutkijatohtori
Sarah Green, sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori
Tuomas Tammisto, sosiaali- ja kulttuuriantropologian nuorempi tutkija
Liisa Lähteenmäki, erikoistutkija
Hanna Snellman, kansatieteen professori
Tea Virtanen, sosiaali- ja kulttuuriantropologian akatemiatutkija
Anna-Maija Pirttilä-Backman, sosiaalipsykologian professori
Anja Riitta Lahikainen, sosiaalipsykologian emeritaprofessori
Hanna Nurminen, Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtaja
Kimmo Grönlund, valtio-opin professori
Saara Pellander, poliittisen historian tutkijatohtori
Hanna Meretoja, yleisen kirjallisuustieteen professori
Merja Anis, sosiaalityön professori
Miika Tervonen, yliopistotutkija, dosentti
Sari Vanhanen, sosiologian väitöskirjatutkija
Camilla Nordberg, akatemiatutkija, sosiaalityön yliopistonlehtori
Anu Lounela, akatemiatutkija
Gorana Panic, sosiaalityön nuorempi tutkija
Timo Kaartinen, sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori
Matti Kortteinen, kaupunkisosiologian professori
Olga Davydova-Minguet, Venäjän ja rajatutkimuksen apulaisprofessori
Jenni Mölkänen, sosiaali- ja kulttuuriantropologian nuorempi tutkija
Riitta Hyvärinen, erityisasiantuntija
Antero Olakivi, sosiologian nuorempi tutkija
Tarja Väyrynen, rauhan- ja konfliktintutkimuksen professori
Sari Näre, sosiologian dosentti
Samuli Lähteenaho, antropologian nuorempi tutkija
Mianna Meskus, akatemiatutkija
Jaana Lähteenmaa, nuorisotutkimuksen dosentti
Miia Halme-Tuomisaari, kansainvälisen oikeuden dosentti
Elina Hartikainen, antropologian tutkijatohtori
Inga Jasinskaja-Lahti, sosiaalipsykologian professori
Jan Sundberg, valtio-opin professori
Beata Segercranz, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori
Kenneth Sillander, sosiologian yliopistonlehtori
Tiina Käkelä-Puumala, yleisen kirjallisuustieteen dosentti
Markku Koivusalo, valtio-opin dosentti
Mika Ojakangas, valtio-opin professori
Susanna Helke, elokuvatutkimuksen professori
Maiju Loukola, tutkijatohtori
Susanna Lindroos-Hovinheimo, oikeuden yleistieteiden yliopistonlehtori
Pamela Slotte, vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori
Ukri Soirila, oikeustieteen tohtorikoulutettava
Matti Häyry, filosofian professori
John Richardson, musiikkitieteen professori
Aleksi Huhta, yleisen historian nuorempi tutkija
Suvi Keskinen, akatemiatutkija
Leila Koivunen, yleisen historian professori
Magdalena Kmak, vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori
Kaius Tuori, yliopistotutkija
Paul van Aerschot, oikeustieteen dosentti
Tiina Raevaara, filosofian tohtori, kirjailija
Annastiina Kallius, antropologian nuorempi tutkija
Tiina Vaittinen, nuorempi tutkija
Pekka Sulkunen, sosiologian emeritus-professori
Marja-Liisa Helasvuo, suomen kielen professori
Holger Weiss, yleisen historian professori
Anna Rotkirch, tutkimusprofessori
Leena Eräsaari, dosentti
Lars-Runar Knuts, tutkimushallintopäällikkö (eläkkeellä)
Mikko Lagerspetz, sosiologian professori
Kari Lukka, professori
Eva Johanna Holmberg, dosentti
Merja Pentikäinen, tutkija-asiantuntija
Maarit Alasuutari, professori
Marko Karo, yliopistonlehtori
Hanna Weselius, valokuvataiteen yliopistonlehtori
Marja Alastalo, sosiologian yliopistonlehtori
Pauliina Hulkko, teatterityön professori
Susanna Lindberg, filosofian dosentti
Esa Kirkkopelto, taiteellisen tutkimuksen professori
Taina Rajanti, yliopistonlehtori
Pia Euro, yliopistonlehtori
Ida Koivisto, oikeustieteen tutkijatohtori
Yrjö Haila, ympäristöpolitiikan emeritus-professori
Harri Laakso, visuaalisen kulttuurin ja taiteen professori
Helmi Järviluoma-Mäkelä, kulttuurintutkimuksen professori
Mika Elo, taiteellisen tutkimuksen professori
Sakari Hänninen, tutkimusprofessori
Antti Räsänen, uskonnonpedagogiikan professori
Joel Kuortti, englantilaisen filologian professori
Peter Nynäs, uskontotieteen professori
Harriet Silius, professor
Marianne Liljeström, sukupuolentutkimuksen professori
Johanna Ilmakunnas, Suomen historian professori
Tuija Kinnunen, saksan kääntämisen yliopistonlehtori
Tuija Pulkkinen, sukupuolentutkimuksen professori
Marja-Riitta Koivumäki, elokuvakäsikirjoituksen vanhempi yliopistonlehtori
Patrick Boullenger, elokuvaäänityksen ja -äänisuunnittelun lehtori
Aleksi Bardy, elokuva- ja televisiotuotannon professori
Iiro Küttner, käsikirjoituksen professori
Hanna-Maria Seppä, asianajaja
Teivo Teivainen, maailmanpolitiikan professori
Asiantuntijalistaa on päivitetty 12.4. Verkossa allekirjoittaneiden nimet täydennetään tänne 13.5. jälkeen.
Ari Hirvonen, oikeusteorian dosentti
Lena Näre, sosiologian apulaisprofessori
Erna Bodström, viestinnän nuorempi tutkija
Minna Seikkula, sosiologian nuorempi tutkija
Karin Creutz, sosiologian nuorempi tutkija
Markus Himanen, sosiologian nuorempi tutkija
Lotta Haikkola, sosiologian tutkijatohtori
Markus Jäntti, julkistalouden professori
Pentti Arajärvi, sosiaalioikeuden emeritus-professori
Tuomas Ojanen, valtiosääntöoikeuden professori
Juha Lavapuro, oikeustieteen professori
Elina Pirjatanniemi, kansainvälisen oikeuden ja valtiosääntöoikeuden professori
Riku Neuvonen, julkisoikeuden yliopistonlehtori
Mia Korpiola, oikeushistorian professori
Juha Karhu, dekaani, velvoiteoikeuden professori
Markku Fredman, asianajaja
Kirsi Tarvainen, asianajaja
Liisa Laakso, Tampereen yliopiston rehtori
Katariina Mustakallio, Tampereen yliopiston vararehtori
Mirjam Kalland, Svenska social- och kommunalhögskolans rektor
Henrika Zilliacus-Tikkanen, Svenska social- och kommunalhögskolans prorektor
Ulrika Wolf-Knuts, emeritusprofessor i folkloristik, kansler för Åbo Akademi
Jussi Tapani, dekaani, rikosoikeuden professori
Ullamaija Seppälä, valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani
Juri Mykkänen, varadekaani, valtio-opin yliopistonlehtori
Keijo Rahkonen, Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen johtaja, professori
Hannu Vartiainen, taloustieteen professori
Matti Tuomala, taloustieteen professori
Pertti Haaparanta, kansainvälisen talouden professori
Leila Haaparanta, filosofian professori
Pertti Alasuutari, akatemiaprofessori
Pauli Kettunen, poliittisen historian professori
Tuomas M. S. Lehtonen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri
Anu Kantola, viestinnän professori
Anu Koivunen, elokuvatutkimuksen professori
Kristiina Brunila, kasvatustieteen apulaisprofessori
Hannu Nieminen, viestintäpolitiikan professori
Jaana Vuori, sukupuolentutkimuksen professori
Jani Erola, sosiologian professori
Eeva Luhtakallio, sosiologian apulaisprofessori
Elina Oinas, sosiologian professori
Ilkka Arminen, sosiologian professori
Kaisa Koskinen, käännöstieteen professori
Marja-Liisa Honkasalo, tutkimusjohtaja, professori
Olli Pyyhtinen, sosiologian apulaisprofessori
Anssi Peräkylä sosiologian professori
Antero Honkasalo, professori
Anneli Anttonen, sosiaalipolitiikan professori
Turo-Kimmo Lehtonen, sosiologian professori
Outi Fingerroos, etnologian ja antropologian professori
Suvi Salmenniemi, sosiologian apulaisprofessori
Markku Lonkila, sosiologian professori
Suvi Ronkainen, tutkimusmenetelmien professori
Karina Horsti, akatemiatutkija
Benita Heiskanen, Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtaja
Salla Tuori, sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori
Jeff Hearn, emeritus-professori
Emilia Palonen, valtio-opin dosentti, yliopistonlehtori
Martin Fougère, apulaisprofessori ekonomisk politologi
Sari Pöyhönen, soveltavan kielentutkimuksen professori
Johanna Kantola, akatemiatutkija
Klaus Helkama, sosiaalipsykologian emeritusprofessori
Elina Lahelma, kasvatustieteen professori emerita
Pirkko Pitkänen, kasvatustieteen professori
Syksy Räsänen, fysiikan yliopistotutkija
Kaarina Nikunen, median ja viestinnän professori
Outi Korhonen, kansainvälisen oikeuden professori
Juha Raitio, eurooppaoikeuden professori
Anne Alvesalo-Kuusi, oikeussosiologian professori
Heikki Pihlajamäki, vertailevan oikeushistorian professori
Maija Aalto-Heinilä, oikeusfilosofian yliopistonlehtori
Markku Kiikeri, eurooppaoikeuden yliopistonlehtori
Ilpo Helén, sosiologian professori
Mari Maasilta, mediakasvatuksen yliopistonlehtori
Päivi Honkatukia, professori (ma.)
Sirpa Wrede, sosiologian yliopistonlehtori
Eeva Jokinen, yhteiskuntapolitiikan professori
Kirsi Saarikangas, taidehistorian professori
Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori
Petri Ylikoski, sosiologian professori
Leena Koski, sosiologian professori
Anna-Maija Castrén, sosiologian professori
Sanna Ryynänen, sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori
Sirpa Lappalainen, kasvatustieteen yliopistonlehtori
Juho Härkönen, sosiologian professori
Kristina Lindström, kestävän kehityksen professori, Helsingin yliopisto
Marjo Kaartinen, kulttuurihistorian professori
Hanna Wass, akatemiatutkija, valtio-opin yliopistonlehtori
Johanna Leinonen, Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija
Hanna Ylöstalo, tutkijatohtori
Marjaana Jauhola, akatemiatutkija, kehitysmaatutkimuksen dosentti
Johanna Vaattovaara, pedagoginen yliopistonlehtori
Anne Kouvonen, sosiaalipolitiikan professori (ma.)
Jukka Könönen, sosiologian tutkijatohtori
Eveliina Lyytinen, Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija
Sanna Saksela, sosiologian tutkijatohtori
Liisa Raevaara, suomen kielen dosentti, yliopistotutkija
Ulla Tiililä, suomen kielen dosentti, erityisasiantuntija
Jukka Gronow, sosiologian emeritus-professori
Tuomas Ylä-Anttila, valtio-opin yliopistonlehtori
Juha Nurmela, sosiologian dosentti, erikoistutkija
Reetta Toivanen, dosentti, sosiaali- ja kulttuuriantropologian yliopistonlehtori
Maili Malin, sosiologian dosentti
Henri Vogt, yleisen valtio-opin professori
Leena-Maija Rossi, taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen dosentti
Päivi Korvajärvi, emerita-professori
Tuuli Hirvilammi, tutkijatohtori
Marja Katisko, dosentti, yliopettaja
Paula Saikkonen, erikoistutkija
Pirjo Hiidenmaa, tietokirjallisuuden professori
Susanna Paasonen, mediatutkimuksen professori
Aino-Maija Hiltunen, suunnittelija
Tuija Saresma, nykykulttuurin tutkimuksen dosentti
Julia Donner, tutkijatohtori
Johanna Hiitola, sosiaalityön yliopistonlehtori
Jukka Syväterä, sosiologian tutkijatohtori
Kaarle Nordenstreng, viestinnän emeritus-professori
Ullamaija Kivikuru, viestinnän emerita-professori
Mikko Lehtonen, mediakulttuurin professori
Liina Sointu, sosiaalipolitiikan tutkija
Matti Kortesoja, sosiologian tutkijatohtori
Lauri Hannikainen, kansainvälisen oikeuden emeritus-professori
Marjo Ylhäinen, työoikeuden yliopistonlehtori
Sanna Koulu, perhe- ja lapsioikeuden yliopistonlehtori
Visa Heinonen, kuluttajaekonomian professori
Jussi Pakkasvirta, alue- ja kulttuurintutkimuksen professori
Johanna Mäkelä, ruokakulttuurin professori
Barry Gills, kehitysmaatutkimuksen professori
Marja Tiilikainen, akatemiatutkija
Panu Pulma, Suomen ja Pohjoismaiden historian emeritus-professori
Eeva Puumala, tutkijatohtori
Ingo Stamm, sosiaalityön tutkijatohtori
Anitta Kynsilehto, tutkijatohtori
Kirsikka Moring, kulttuuritoimittaja
Visa Immonen, kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessori
Kirsti Lonka, kasvatuspsykologian professori
Päivi Salmesvuori, kirkkohistorian yliopistonlehtori
Marja-Terttu Kivirinta, taidehistorioitsija ja -kriitikko
Hanna Johansson, nykytaiteen tutkimuksen professori
Minna Ruckenstein, yliopistotutkija
Tiina Sotkasiira, tutkijatohtori
Sarah Green, sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori
Tuomas Tammisto, sosiaali- ja kulttuuriantropologian nuorempi tutkija
Liisa Lähteenmäki, erikoistutkija
Hanna Snellman, kansatieteen professori
Tea Virtanen, sosiaali- ja kulttuuriantropologian akatemiatutkija
Anna-Maija Pirttilä-Backman, sosiaalipsykologian professori
Anja Riitta Lahikainen, sosiaalipsykologian emeritaprofessori
Hanna Nurminen, Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtaja
Kimmo Grönlund, valtio-opin professori
Saara Pellander, poliittisen historian tutkijatohtori
Hanna Meretoja, yleisen kirjallisuustieteen professori
Merja Anis, sosiaalityön professori
Miika Tervonen, yliopistotutkija, dosentti
Sari Vanhanen, sosiologian väitöskirjatutkija
Camilla Nordberg, akatemiatutkija, sosiaalityön yliopistonlehtori
Anu Lounela, akatemiatutkija
Gorana Panic, sosiaalityön nuorempi tutkija
Timo Kaartinen, sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori
Matti Kortteinen, kaupunkisosiologian professori
Olga Davydova-Minguet, Venäjän ja rajatutkimuksen apulaisprofessori
Jenni Mölkänen, sosiaali- ja kulttuuriantropologian nuorempi tutkija
Riitta Hyvärinen, erityisasiantuntija
Antero Olakivi, sosiologian nuorempi tutkija
Tarja Väyrynen, rauhan- ja konfliktintutkimuksen professori
Sari Näre, sosiologian dosentti
Samuli Lähteenaho, antropologian nuorempi tutkija
Mianna Meskus, akatemiatutkija
Jaana Lähteenmaa, nuorisotutkimuksen dosentti
Miia Halme-Tuomisaari, kansainvälisen oikeuden dosentti
Elina Hartikainen, antropologian tutkijatohtori
Inga Jasinskaja-Lahti, sosiaalipsykologian professori
Jan Sundberg, valtio-opin professori
Beata Segercranz, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori
Kenneth Sillander, sosiologian yliopistonlehtori
Tiina Käkelä-Puumala, yleisen kirjallisuustieteen dosentti
Markku Koivusalo, valtio-opin dosentti
Mika Ojakangas, valtio-opin professori
Susanna Helke, elokuvatutkimuksen professori
Maiju Loukola, tutkijatohtori
Susanna Lindroos-Hovinheimo, oikeuden yleistieteiden yliopistonlehtori
Pamela Slotte, vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori
Ukri Soirila, oikeustieteen tohtorikoulutettava
Matti Häyry, filosofian professori
John Richardson, musiikkitieteen professori
Aleksi Huhta, yleisen historian nuorempi tutkija
Suvi Keskinen, akatemiatutkija
Leila Koivunen, yleisen historian professori
Magdalena Kmak, vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori
Kaius Tuori, yliopistotutkija
Paul van Aerschot, oikeustieteen dosentti
Tiina Raevaara, filosofian tohtori, kirjailija
Annastiina Kallius, antropologian nuorempi tutkija
Tiina Vaittinen, nuorempi tutkija
Pekka Sulkunen, sosiologian emeritus-professori
Marja-Liisa Helasvuo, suomen kielen professori
Holger Weiss, yleisen historian professori
Anna Rotkirch, tutkimusprofessori
Leena Eräsaari, dosentti
Lars-Runar Knuts, tutkimushallintopäällikkö (eläkkeellä)
Mikko Lagerspetz, sosiologian professori
Kari Lukka, professori
Eva Johanna Holmberg, dosentti
Merja Pentikäinen, tutkija-asiantuntija
Maarit Alasuutari, professori
Marko Karo, yliopistonlehtori
Hanna Weselius, valokuvataiteen yliopistonlehtori
Marja Alastalo, sosiologian yliopistonlehtori
Pauliina Hulkko, teatterityön professori
Susanna Lindberg, filosofian dosentti
Esa Kirkkopelto, taiteellisen tutkimuksen professori
Taina Rajanti, yliopistonlehtori
Pia Euro, yliopistonlehtori
Ida Koivisto, oikeustieteen tutkijatohtori
Yrjö Haila, ympäristöpolitiikan emeritus-professori
Harri Laakso, visuaalisen kulttuurin ja taiteen professori
Helmi Järviluoma-Mäkelä, kulttuurintutkimuksen professori
Mika Elo, taiteellisen tutkimuksen professori
Sakari Hänninen, tutkimusprofessori
Antti Räsänen, uskonnonpedagogiikan professori
Joel Kuortti, englantilaisen filologian professori
Peter Nynäs, uskontotieteen professori
Harriet Silius, professor
Marianne Liljeström, sukupuolentutkimuksen professori
Johanna Ilmakunnas, Suomen historian professori
Tuija Kinnunen, saksan kääntämisen yliopistonlehtori
Tuija Pulkkinen, sukupuolentutkimuksen professori
Marja-Riitta Koivumäki, elokuvakäsikirjoituksen vanhempi yliopistonlehtori
Patrick Boullenger, elokuvaäänityksen ja -äänisuunnittelun lehtori
Aleksi Bardy, elokuva- ja televisiotuotannon professori
Iiro Küttner, käsikirjoituksen professori
Hanna-Maria Seppä, asianajaja
Teivo Teivainen, maailmanpolitiikan professori
Asiantuntijalistaa on päivitetty 12.4. Verkossa allekirjoittaneiden nimet täydennetään tänne 13.5. jälkeen.